Tikut ja viilat

Karpolla on mörkö. Olisi itselleni ymmärrettävämpää, jos Karpon mörkö pitäisi ääntä tai olisi iso ja uhkaava, mutta tämä mörkö ei ole. Tai siis on se uhkaava Karpon mielestä. Mörkölle pitää ujeltaa, öykätä ja möngertää. Varovaisesti voi tassulla koskettaa, jos siis uskaltaa, mutta ainakin rohkeutta täytyy ensin kerätä. Jos uskaltaa koskettaa tassulla, niin uskaltaa ehkä pikaisesti nuuhkaistakin. Lopulta voi kokeilla hieman hampaillakin. Tämä ruljanssi käydään taas alusta, kun mörkö tulee esille. Kerralla mörköön ei voi tottua. Karpon mörkö on kynsiviila.

 

 

Ja Karpon äippä on kirjoittanut joulupukille, jos löytäis ulkoisen salaman kuusen alta, koska ilman sitä ei voi aatellakaan saavansa hyviä kuvia ruskeasta salamasta, joka niin hienosti tekee, kunhan äippä vaan osais aina hyvin kertoo mitä haluaa tuon epsanjalaisen aksatykin tekevän, niin, että tarvis salaman, jotta ei olis niin pimeit kuvii ja ei teleputkikaan olis pahasta, koska mä oon ollu kiltti! Heiheit vaan äidinkielenopettajalle;)

Kuvat on viime treeneistä, kun sain kuvaajan mukaan. Keppejä treenataan vinokepeillä ja viime kertaan asti K on mennyt ne todella hyvin ja tikkuja on pystynyt nostaa jo melko pystyyn. Sittenpä kävi viime kerralla niin, että kesken K:n suorituksen, että vierestä pössähti pussista kanssatreenaaja ja Karpo loikkas kesken keppejä poies huomion kiinnittyessä pussiin. Tämän jälkeen K:lle jäi päälle pieni epäluuloisuus pussin suuta kohtaan ja kyttäs sitä keskittymättä omaan juttuun. No, onneksi kuitenkin saatiin se yksi kultainen onnistunut suoritus lopuksi. Tänään sitten treeneissä poika päätti suvereenisti kiertää kepit ekalla kerralla. Tässäkin kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin ja K meni kepit hienosti, ilman, että olisi tarvinnut laskea keppejä.