Paljon on taasen ehtinyt tapahtua. Aikaa on jotenkin niiiin vaikea nyhtää blogin päivittämiseen. Ihanaa, kun vedet on auki ja K-mies pääsee uimaan! Ihanaa, kun valoa riittää pitkälle iltaa! Ihanaa, kun voi metsässä tarpoa ilman reiteen upottavaa hankea! Uiminen onkin kova juttu Karpolle. Ainahan kaikki lätäköt pitää tallustaa, mutta nyt kun pääsee kunnon vesille, niin voi sitä riemua! Rajasaari on yksi Karpon lempparipaikoista. Melkein aina löytyy leikkiseuraa, eikä toistaiseksi ole kommelluksia sattunut.
Muutamissa mätsäreissä on näin kevään tullen käyty. Pääsääntöisesti Karpo on hienosti seissyt kehässä ja ravannut nätisti...niin, siis siinä vaiheessa kun on tutustuttu kehään, ennen varsinaisen mätsärin alkamista. Tuomarin katsoessa on sitten tartuttu iloisesti retuuttaen hihnaan ja otettu ilmavainuja kesken seisomisen ja yritetty lähtee ihanan tuoksun perään jne.....no, onhan tuo ollut ihan kivastikin ja sijoituttukin on. Mätsäreissä tapaakin jos jonkinlaista tuomaria. Lähiaikoina mieleenpainuvin oli ikivanha mörrijörrikkämies, joka Karpoa palkatessani toikaisi, että koirat syötetään sitten kehän ulkopuolella, ei kehässä! No, mitäpä tuohon mitään sanomaan, annoin Karpolle vaan tuplanakit suuhun ja kolmannet perään.
Yhdessä ryhmänäytttelyssä tuli käytyä 2.5., jossa tuomarina Markku Santamäki. Karpo seisoi ja ravasi kuin unelma. Päättipä tuomari mitata Karpon. No, mitan nähdessään Karpo aatteli, että tuolla kapistuksella suoritetaan varmaankin lobotomioita, eikä siihen hupiin halunnut ryhtyä. K-mies pakitti siihen malliin, että hetken luulin löytäväni koirani Somerolta 20km päästä. Tuomari antoikin heti periksi ja totesi, että näkeehän tuosta mittaamattakin, että hyvän kokoinen on. EH tuli ja JUK3, tuomari rokotti liian lyhyestä turkista. Luokassa ei ollut kuin kolme, mutta tyytyväinen olen. Ties miten olisi käynyt, jos turkki olisi ollut tuomarin mielestä tarpeeksi pitkä. Yli kolmesenttinenhän se on, ainakin tämän talon mitoilla, mutta...
Näillä sanoin nämä mister-kisat:
"Sopivan kokoinen. Rungon mittasuhde korkeuttaan pidempi. Hyvä pää, vielä ohut kaula, riittävä rinnan syvyys. Hyvät takaraajojen kulmaukset, olkavarret saisivat olla viistommat. Hyvä turkin laatu, mutta ei tällä hetkellä näyttelykunnossa, liian lyhyt. Käyttäytyy luottavaisesti, mutta ujostelee mittaamista. Hyvät liikkeet, hieman pihtiasentoinen takaa."
Pitää vissiiin piilottaa Karpon pumpattava Barbara eli krokotiili, jota K-MIES pitelee hyvin pihtiasentoisesti joka ilta....
Silloin aikaa jo, Karpolla oli kynsiviilamörkö. Nykyään kynsiviila on vaan kynsiviila, ei sen enempää. Nyt tänään tuli henkarimörkö. Onhan tuo henkareita ennenkin nähnyt, mutta jostain syystä luottamus henkareihin on mennyt ja niitä sopii epäillä. Kyseessä ei siis ole suoranainen pelko, vaan sellainen pomppiva epäilys, että ei ihan uskalla, mutta melkein... Nyt sitten olohuoneen lattialla henkari syöttää nakkia. Tämä on kolmas asia, joka mörköilee Karpolle. Toinen onkin tuo mitta, joka tuomarilla oli. Täytyy palkata vieraat mittailemaan Karpoa jos jonkinnäköisillä wannabe-mitoilla. Itse kun metallisella mitalla vähän törkkii, niin ei tuo ole millänsäkään.
Agilityn kultaisen auringon alla kaikki hyvin! Ainakin viime treenien perusteella. Asiahan voi olla taas aivan toisin ensiviikolla. Viime treenit meni nappiin, johtuen hyvin paljon siitä, että K-miehen korvat on pikkuhiljaa tulleet takaisin. En tiedä mikä ihme tuolla on, mutta parin vkon aikana murkkuikäinen lälläläää-poukkoilu on rauhoittunut ja itsehillintää ja keskittymiskykyä on taas löytynyt. Olemme siis Aino Pikkusaaren treeniryhmässä ja hyvää palautetta on tullut. Tosihan se on, että Karpo kehittyy ja hoksaa asiat niiiin paljon nopeammin, kuin minä. Tämä ominaisuus yhdistettynä Karpon räjähtävään nopeuteen, on hieman turhauttava yhdistelmä. Itsellä sytyttää niin hitaasti ja kömpelyys nousee aina potenssiin miljooona, kun vaan menenkin treenihallin ovesta sisään.
Niin, tuli vaan mieleen, että harva pystyy kusemaan partaansa. Karpo pystyy. Karpohan oli hieman myöhäisherännäinen koiven nostamisen kanssa. Nykyään koipi nousee sillä hetkellä olevasta itseluottamuksesta riippuen joko komiasti pisut sivulle lentäen tai sitten tyttöjen mallia noudattaen, mutta näiden välimuoto on tavallisin. Ongelmahan tässä on se, että jos kustaan vasemmalle, niin vasen etujalka on myös yleensä jätetty oikeaa taaemmaksi, jolloin kus valuu iloisesti etujalan kyynärtä pitkin alas. Tästä johtuen joutuupi koiraakin pissittäessä välillä pyyhkimään, mikäli vaikka autoon pitäisi juuri nousta. Harva sitä koiransa etujalkaa joutuu ureasta pyyhkimään... No, tässä muutama päivä sitten tuli tilanne, että K-mies löysi superhyvän hajun ja juuri silloin puhkesi myös kupla ottasta. Nätisti nokka maassa etujalkojen välissä herra sitten päästeli paineella suoraan partaansa, kun koipea oli hieman hankala tässä asennossa nostaa. Siinä sitten toimituksen lopuksi katsoin, kun koiraltani tippui pissa parrasta. Kiva. Karpoa ei haitannut pikku pisusuihku yhtään.
Karpo sai odotetun pikkuveikan:) Leikkivät hienosti toistensa kanssa. Reima tarvitsee usein päiväunensa ja Karpo odottaa vieressä Reiman heräämistä selvästi kärsimättömästi. Vähänkään jos Reima liikahtaa, alkaa K-miehen häntä heilua ja apinamainen kutsu-uikutus alkaa. Kun Reiska ei herääkään, niin tuhahtaa pettyneesti ja odotus jatkuu... Leikki menee Reiman ehdoilla ja Karpo on varovainen ja pehmeä leikissään. Kärsivällisesti antaa Reiskan riekkua ja naskaleillaan jyrsiä itseään.
