Lapin ruskaa ja vauvatohinaa!

Vihdoinkin! Rakas Reima Reipas on tullut odotettuna lisäyksenä perheeseemme! Suloinen otus valloitti heti koko perheen. Ensimmäistä kertaa kotiovesta sisään tullessa oli Riiviö vastassa ja puskien toivotti Reiman tervetulleeksi. Matkalla kotiin Reima protestoi boxissa oloa. Kotipihalla reipas vauvamme tuli boxista häntä heiluen, tyytyväisenä vankila-ajan loppumisesta. Reima ottaa tilanteet ja uudet asiat todella pelottomasti ja uteliaana.

Olenkos vähän suloinen!!!

Karpo sai odotetun pikkuveikan:) Leikkivät hienosti toistensa kanssa. Reima tarvitsee usein päiväunensa ja Karpo odottaa vieressä Reiman heräämistä selvästi kärsimättömästi. Vähänkään jos Reima liikahtaa, alkaa K-miehen häntä heilua ja apinamainen kutsu-uikutus alkaa. Kun Reiska ei herääkään, niin tuhahtaa pettyneesti ja odotus jatkuu... Leikki menee Reiman ehdoilla ja Karpo on varovainen ja pehmeä leikissään. Kärsivällisesti antaa Reiskan riekkua ja naskaleillaan jyrsiä itseään.

Tyytyväinen isoveikka

Reiman tyypillinen tapa nukkua on mennä sohvan, sängyn ym. alle. Yleensä riittää, että pää on piilossa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Isoveikka sai huoneeseensa ison pojan sängyn.

Juuri ennen Reiman tuloa olimme viikon verran Lapissa. Majoituimme Leville ja sieltä käsin liikuimme autolla päiväretkikohteisiin. Levin huipulla kävimme gondoli-hissillä. Karpon mielestä olisi ollut paljon kivempaa juosta huipulle.

 Aakenus-tunturilla geokätkön perässä. Tähän tunturiin liittyy mielenkiintoinen tarina. Vuonna -44 saksalaisten pienkone törmästi huonon näkyvyyden takia tunturiin. Koneesta jäi henkiin yksi saksalainen, tosin pahoin loukkaantuneena. Henkiin jäänyt päätti itse päivänsä muutaman viikon kuluttua onnettomuudesta, koska ei uskonut pelastumiseen. Kahden kuukauden kuluttua onnettomuudesta hiihtopartio löysi hylyn ja menehtyneet. Lisäksi paikalta löytyi elossa vihainen ja arka koiranpentu, joka oli ollut koneessa mukana. Pentu oli syönyt menehtyneitä ihmisiä henkensä pitimiksi. Pentu luovutettiin suomalaiselle kapiaiselle, joka nimesi koiran Junkkeriksi Junkers-konetyypin mukaan.

Tunturipuroissa polskiminen oli K-mihestä erikivaa.

Tätä kurua pitkin mentiin parin kilometrin verran, jonka jälkeen ylitettiin vasemman puoleinen tunturi jalaskeuduttiin toisen puolen kuruun, jossa kätkö nimeltä Paratiisikuru.

Karpon ensimmäinen kohtaaminen poron kanssa livenä. Näin poron ennen Karpoa ja nappasin K-miehen kiinni, koska en voinut luottaa, etteikö Karpo olisi jahtiin lähtenyt. Koskaan ei ole lähtenyt, mutta eipä ollut tilaisuuksiakaan ollut.

Poroja oli loppuen lopuksi nin paljon, että Karpo vaan aatteli, että antaa olla...

Kätkö löytyi 8km valluksen jälkeen. Lähtöpaikasta kätkölle oli linnuntieä vajaa 1,5 km, mutta todellisuus oli aivan toista.

Takastulomatkalla alkoi aurinkokin paistaa.

Lapista ajoimme suoraan Mevetiin, jossa K-mies sai elämänsä ensimmäiset kännit:) Kuvattiin lonkat ja kyynärät, jotka lähti Kennelliittoon A:na ja nollina, jesh! Lisäksi kuvattiin selkä, joka ok ja tutkittiin polvet, jotka myöskin ok eli kerrassaan loistavia tuloksia!!!